Loputonta

Kyyneleet lämmittävät poskia.
On niin kylmä.
Väännyn pienelle kerälle
ja puristan peittoa kaikin voimin.
Kylmä.
Väsy.
Ikävä.
Järki tietää, että tällaisia hetkiä tulee.
Kova ikävä.
Epäusko.
Tunteet kuitenkin vievät voiton illalla,
kun olen vaihtanut pehmeän yöpuvun päälle,
laittanut hiukset kiinni,
ottanut äidin antaman korun pois.
Silloin tulee turvaton olo.
Silloin minä itken.
Kuitenkin niin hiljaa, ettei kukaan kuule.
Itku helpottaa.
Seuraavaan iltaan asti.