Auta

Silloin, kun
väsymys painaa
ja on vielä paljon tekemistä,
on tiukkaa ajan ja rahan kanssa,
silloin haluaisi vain
käpertyä mahdollisimman pieneksi.
Silloin haluaisi painaa kädet korville,
sulkea silmät
ja huutaa
lalalalalalalalalalalalalalala.
Kun haluaisi kieltäytyä
olemasta iso.
Kieltäytyä kuulemasta
niitä julmia totuuksia,
ikäviä ja surullisia asioita.
Silloin, kun ikävä iskee.
Silloin haluaisi vain
kotiin.

Silti
minun on pakko jaksaa,
pakko pärjätä lisääntyvän stressin kanssa.
Pakko kuulla myös ne ikävät asiat.
Pakko tehdä työni täällä.
Pakko pärjätä yksin,
vaikka haluaisi vain kotiin omaan sänkyyn.

Minun on pakko
alata kohdata elämä sellaisena kuin se on.

Isoäiti sanoi, ettei syöpään kuole kukaan,
vaan kaikkeen muuhun,
joka iskee heikentyneeseen kehoon.
Ja hän on pessimisti.
Isoisä puolestaan esittää loppuun asti.
Varmasti ihan loppuun.
Sanoo parantuvansa tästä pian
ja että kaikki olisi jälleen hyvin.
Mutta minä näen.
Seuraan vierestä sitä kärsimystä.
Surua.
Voimistuvia kipuja.
Entistä voimakkaampia tunnekuohuja
voimien ehtyessä.

Enkä silti voi sanoa sitä ääneen.
Sitä mikä on tulossa.

Aika

23.9
Tasan vuosi.
Jouduin keräämään itseni
monta kertaa
ennen kouluun lähtöä.
Pelotti.
Olisin halunnut vain jäädä kotiin.
Kukaan muu ei tiedä mitään.
Istun yksin.
Pidättelen ulos pyrkivää ahdistusta.
Puristan kylkiäni.
Suljen pelon ja möröt
ison rautaisen oven taa.
Silti ne jostain aina pääsevät karkaamaan.
Ne tekevät minut fyysisestikin
sairaaksi.
Pää on liian täynnä kaikkea.
Koko ajan vain odotan.
Jotain.
Ihan mitä vain;
uutisia,
yllätyksiä,
puhetta,
puhelua,
mutta kukaan
ei puhu koko päivästä mitään.
Niin monta vietiin pois.
Monia tuttuja ja läheisiä.
Nyt olen niin kaukana,
etten voi mennä heitä muistelemaan.
En voinut
viedä kynttilää,
en ruusua.
Voin vain
kunnioittaa heidän muistoaan
ajatuksissani.
Ikuisesti mielessä.

Loppu

One day

you'll get sick of Saying

that everything’s alright

And by then

I’m sure i'll be Pretending

just like I am tonight.

Häiritsijät

Vieraita.
Niin ahdistavia.
Ei sillä, etten haluaisi jonkun käyvän.
Se vain ärsyttää,
kun he tulivat juuri täksi viikonlopuksi.
Sillä tänään,
minun piti saada paljon aikaiseksi.
Nyt se ei onnistu.
Vieraat häiritsevät.
Tuputtavat ruokaa.
Mennessään kaupaan he utelevat,
mitä minä tarvitsisin.
-
En mitään.
-
He eivät usko,
vaikka
mielestäni pärjään tällä ruokatilanteella.
Takanani
jääkaappi huutaa tyhjyyttään,
pari leivänkannikkaa kuivettuu mikron päällä,
pari pasta-ateriaa odottaa avaamattomina
kaapissa, jonka nurkat ammottavat tyhjinä.

Minullahan on jo tarpeeksi kaikkea.

Lääke

Äiti huomautti,
että buranalla voisi saada helposti hengen itseltään,
jos ottaa liikaa.
Nyt vähän epäröin,
pelkään,
kummastelen.
Mitä teen tuolla tiedolla?
Toisaalta epäilen
onko tuo 'tieto' edes
totta.

Uneton

Kolmen tunnin yöunet.
Tämäkin päivä meni siis kahvin voimalla.
Mutta ei väsyttänyt.
Olen jo tottunut
univajeeseen.
Miksi
olen ollut tänään tehokkaampi,
kuin monina muina päivinä täällä?
Vähällä unella,
kahvilla
ja syömättömyydellä
saa asioihin vauhtia.

Minä jopa siivosin!
Kunnes päätin syödä,
jonka jälkeen laiskistuin.

Teot

Suudelmia.
Kätesi vyötärölläni.
Rinnoillani.
Vyölläni.
Farkkujeni vetoketjulla.
Mene pois.

Ennen-Nyt

Minulla menee
hyvin
ja
huonosti.
Välillä hyvin huonosti.
Sellaista se kuitenkin on,
se on pakko hyväksyä.

Miksi kuitenkin
päädyn vanhoihin temppuihin?
Teen juttuja,
joita aina ennenkin.

Vaikka tietyt jutut kannattaisi jo unohtaa.

Dollar in my pocket
burnin' like Rome.
There ain't no place that
I call home.
All alone in the big bad city.

Todellisuus

Minun piti kirjoittaa hyvistä asioista,
kaikesta mukavasta.
Piti kirjoittaa sateenkaarista
ja aarteista niiden päässä.
Auringon viimeisten säteiden tanssista.
Onnellisista lopuista.
Elämästä satumaassa.
Nyt kaikki meneekin toisin.
Kirjoitan pisaroista poskillani.
Huonoista päivistä.
Pelosta.
Ikävästä.
Menneisyyden luurangot kurkkivat kaapeista.
...
Pelkään, että mörkö seurasi minua.

Loputonta

Kyyneleet lämmittävät poskia.
On niin kylmä.
Väännyn pienelle kerälle
ja puristan peittoa kaikin voimin.
Kylmä.
Väsy.
Ikävä.
Järki tietää, että tällaisia hetkiä tulee.
Kova ikävä.
Epäusko.
Tunteet kuitenkin vievät voiton illalla,
kun olen vaihtanut pehmeän yöpuvun päälle,
laittanut hiukset kiinni,
ottanut äidin antaman korun pois.
Silloin tulee turvaton olo.
Silloin minä itken.
Kuitenkin niin hiljaa, ettei kukaan kuule.
Itku helpottaa.
Seuraavaan iltaan asti.

Haloo

Tuut
tuut
tuut.
Taas yksi pikainen haloo, oletko kunnossa -puhelu.
Olisin halunnut puhua enemmänkin.
Kysellä miten siellä menee.
Onko sisko kasvanut.
Eivät kuulemma halua liikaa soitella,
etteivät häiritsisi.
Kotiväki pelkää häiritsevänsä
yksin asuvaa tyttöä,
joka ei tunne vielä kovin paljon ihmisiä täältä.
--
Kuljen huoneesta toiseen.
Etsin merkkiä.
Etsin muita.
Jotain todistetta, etten ole yksin.
Päivällä täällä ei kuitenkaan ketään liiku.
Tyhjä huone toisen perään.
TV pauhaa taustalla
ja yhä etsin jotain.
Kun sammutan valot,
pimeys valtaa jopa tyhjän mieleni.
Sarjamurhaajat ja narkkarit astuvat sisään.

Ikävä

Tänään se iski;
armoton koti-ikävä.
--
Onneksi osaan ajatella sen verran,
että ikävä ei kestä kovin kauaa.
Tai sitten vain totun siihen.

Oli outoa herätä aamulla.
Tyhjä asunto.
Aivan hiljaista.
Kukaan ei liiku tai kolistele missään.
Kukaan ei toivota minulle hyvää huomenta,
kun astun keittiöön.
Kukaan ei kysele,
mitä haluaisin syödä,
nukuinko hyvin,
mitä aion tehdä tänään.

On vain minä ja tyhjät huoneet.

Aloitus

Ensinnäkin:
päivän sana on darra.

Olen miettinyt,
että mistä ihmeestä kaikki slangi-sanat tulevat.
Jotkut sanat ovat kuin väännelmiä englannista,
mutta joitain sanoja en ymmärrä ollenkaan.
Spora.
Dösä.
Steissi.
Ruttis.
Hima.
Meitsi.
Teitsi.
Tennari.
Stadi.
...
En muista enempää.
Puhe tarttuu kuitenkin todella nopeasti.
En ole ehtinyt olla täällä kuin viikon ja huomaan itsekin käyttäväni tiettyjä sanoja.
Ja kotiväen mielestä kuulostan karmealta.
He kun puhuvat sitä Pohojanmaan murretta.
---
Tänään sain nauttia ihanasta auringosta.
Söin jäätelöä ja hymyilin paljon.
Kaveri pilkkasi murre-slangi -yhdistelmä puhettani
ja minä vain hymyilin.
Junassa
söpö ja pieni venäläislapsi
lahjoitti minulle kourallisen kiviä valloittavan hymyn kera.
спасибо
Spasibo.