sunnuntai 23. elokuuta 2009

Ikävä

Tänään se iski;
armoton koti-ikävä.
--
Onneksi osaan ajatella sen verran,
että ikävä ei kestä kovin kauaa.
Tai sitten vain totun siihen.

Oli outoa herätä aamulla.
Tyhjä asunto.
Aivan hiljaista.
Kukaan ei liiku tai kolistele missään.
Kukaan ei toivota minulle hyvää huomenta,
kun astun keittiöön.
Kukaan ei kysele,
mitä haluaisin syödä,
nukuinko hyvin,
mitä aion tehdä tänään.

On vain minä ja tyhjät huoneet.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missä olet kun kerran koti-ikävä on ?:) sori en ole vielä lukenut pahemmin blogiasi :)

Anonyymi kirjoitti...

Missä olet kun kerran koti-ikävä on ?:) sori en ole vielä lukenut pahemmin blogiasi :)