Tänään se iski;
armoton koti-ikävä.
--
Onneksi osaan ajatella sen verran,
että ikävä ei kestä kovin kauaa.
Tai sitten vain totun siihen.
Oli outoa herätä aamulla.
Tyhjä asunto.
Aivan hiljaista.
Kukaan ei liiku tai kolistele missään.
Kukaan ei toivota minulle hyvää huomenta,
kun astun keittiöön.
Kukaan ei kysele,
mitä haluaisin syödä,
nukuinko hyvin,
mitä aion tehdä tänään.
On vain minä ja tyhjät huoneet.
armoton koti-ikävä.
--
Onneksi osaan ajatella sen verran,
että ikävä ei kestä kovin kauaa.
Tai sitten vain totun siihen.
Oli outoa herätä aamulla.
Tyhjä asunto.
Aivan hiljaista.
Kukaan ei liiku tai kolistele missään.
Kukaan ei toivota minulle hyvää huomenta,
kun astun keittiöön.
Kukaan ei kysele,
mitä haluaisin syödä,
nukuinko hyvin,
mitä aion tehdä tänään.
On vain minä ja tyhjät huoneet.

2 kommenttia:
Missä olet kun kerran koti-ikävä on ?:) sori en ole vielä lukenut pahemmin blogiasi :)
Missä olet kun kerran koti-ikävä on ?:) sori en ole vielä lukenut pahemmin blogiasi :)
Lähetä kommentti